o
o
Dec 28, 2012
d e c e m b e r -------------------------- j o u l u k u u
December is almost gone and I am slightly relief. These dark winter months are not the easies for me even its snow and nature looks fresh and beautiful.
Christmas was nice but the best part is that everything stops for a while and its time to take a brake. My batteries needs few days reloading. Ten hours sleeps and snow rides with a kids are right now on my to do-list. Enjoy the last few days, soon it´s 2013!
***
Ei harmita että joulukuu on kohta ohi. Ei. Tässä vaiheessa vuotta olen aina aika loppu. Tuntuu että vara-akutkin on jo käytetty. Nyt sen on jo oppinut. Saa levätä ja pitää, vaikka ei aina syytä väsymykselle osaisi antaa. Ehkä se on vain tämä pimeys. Joillekkin se sopii ja toisille ei. Se on tosin vienyt parisen (kymmentä) vuotta -sen tajuaminen.
Kolmevuotta sitten, joulu oli ikimuistoinen. Rämmin aattoon asti pahassa flunssassa, lopen väsyneenä ja aattona -kesken jouluruokailun, alkoi korva vähän särkemään. Puolenyön aikaan syleilin jo intensiivisesti vessan posliineja, sitten lähti tasapaino ja loppuyö meni lattialla maaten sappinesteitä kakoen. Joskus aamuyöstä sain herätettyä miehen ja soperreltua että pakko olis päästä sairaalaan. Kun en pystynyt nousemaan, tilattiin ambulanssi. Muistan vieläkin kun lapset toljottivat pyjamat päällä, silmät lautasina, eteisen lattialla makaavaa äitiä. Teki pahaa, sekin.
Mies jäi kolmen lapsen kanssa kotiin ja minut kärrättiin upouuteen Hartmanin sairaalaan. Jäin odottamaan. Odotin, odotin ja kahdeksan tuntia meni. Kaikki iloisesti palpattavat mummot ja pultsarit hoivattiin vierestä. Makasin paareilla, hoitajien kopin vieressä, haisin oksennukselle, tärisin, enkä saanut puhuttua voimattomuudeltani. Luulivat ilmeisesti että äiskä oli hitusen juhlinut jouluna... -jätetään se siihen virkoamaan... Vihdoin tuli lääkäri, varmaan se päivän vika. Vilkaisi papereita nopeasti -samalla sain soperrettua "korvaan sattuu". Herr doctor puristi ainostaan pohkeestani ja tokaisi -kärrätkää naapuriin! Tää on näit lastentauteja.
Joskus illalla, kun vihdoin pääsin vieressä olevalle Korvaklinikalle, teki vain mieli itkeä. Aloin olla jo niin hajalla. Loppuillasta korva vielä puhkaistiin pariin kertaan ja sain alustavan diagnoosin -korvakäytävän taakse pesiytynyt agressiivinen tulehdus.
Kolme vuorokautta meni tiputuksessa. Kun lähdin sairalaan, imetin vielä nuorinta lasta, mutta se touhu tyssäsi tähän keikkaan. Kuivuin niin pahasti. Tasapaino palautui parin viikon päästä mutta muistoksi jäi lievä kuulon alentuma ja puhdas kammo ko. sairaalaa kohtaan.
Mitä opin? No ainakin sen, että lepää kun väsyttää ja ota iisisti. Oli joulu tai ei. Kroppasi kyllä kertoo sen viimeistään.
Nyt Uutta Vuotta odotellen ja palataan pian. Minna
Tunnisteet:
Ordinary life
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Kuinka monet asiat opitaankin vasta kantapään kautta. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Pysähtyminen tekee hyvää ja avaa silmät uudelle. Kiireessä jää moni asia huomaamatta kuten se oma keho.
ReplyDeleteRauhallista loppuvuotta ja kaikkea hyvää vuodelle 2013!
Majat saapuivat ja ovat superit! Kiitos!
Terkuin, Tuija
Busstop clothing: apua, nytkö vasta ne saapuivat? Ovatpa he hitaita.
ReplyDeleteSanos muuta. Minulle eräs viisas lääkäri sanoi että keho on paljon viisaampi kun pää. Se hajoaa kun ei jaksa enään kannatella. No, nyt on läksyt jo opittu.
Sitä samaa teille ja joskus pitää tulla käymään Raumalla :)
Nou hätä Minna. Saapuivat sovitusti avajaisiin, mutta en ole aiemmin kiittänyt! Siis kiitos!
ReplyDeleteTervetuloa Raumalle koska vain :) Olisi hienoa!
Huomenna Berliiniin uusia ideoita ja energiaa hakemaan! :) Tuija
Busstop clothing: No hyvä, hitusen jo säikähdin.
ReplyDeleteNauti Berliinistä, matkailu avartaa ja tekee hyvää.
Joku päivä piipahdan teillä päin.
Valitettavasti joulun aikaan ei suomessa kannattaisi sairastua, eikä heinäkuussa, kaikki ovat lomalla. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Harmi vaan että huonot kokemukset jäävät mieleen kaikkein eniten. Yksityisellä puolella ei ihmistä kohdella yleensä kuin roskaa, niin se vaan on että rahalla tässä maassa saa palvelua, ja se on yksi syy miksi haluaisin hoitoalalta pois kokonaan. Sori että avaudun sun blogiin tästä aiheesta, mutta älä julkaise jos tuntuu että ärsyttää. Hyvää uutta vuotta!!
ReplyDeleteTerhi: Joo se kyllä selvisi että jouluna ei kannata sairastaa. Minulla on vain huono tuuri. Täytyy vain toivoa että lapset eivät sairastu koskaan jouluna.
ReplyDeleteJoo, sen olen jo huomannut -valitettavasti. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Tosin tuohon aikaan, sunnuntaina joulupäivänä, klo: 7 ei yksityisetkään olleet auki eli piti ottaa se mitä saa ja aika vähän sitä sai.
Ymmärrän sinua täysin mutta ei se niin saisi olla. Ei hoitajilla eikä hoidettavilla. Teet hienoa työtä mutta myös raskasta. Ei tämä ärsytä, älä huoli.
Syötkö D-vitamiinia? Minulla auttoi jokavuotiseen kaamosväsymykseen D-vitamiinikuuri. Piristää kummasti. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa aloitin ja oireet ovat muisto vain. Kannattaa ottaa ihan reilu annos, vähintään 50 mikrogrammaa joka aamu. Itse otan 76 mikrogrammaa, vaikka olen pienikokoinen. Pitoisuuden veressä pitäisi olla ainakin 80nanomoolia/litra verta. Kylmäpuristettuun öljyyn säilötty imeytyy parhaiten. Suomessa asuvien pitäisi syödä D-vitamiinilisää loka-toukokuut.
ReplyDeleteJaksamista kevättä odotellessa!
Greta
Kiitos kirjoituksestasi.
ReplyDeleteOlipas ajankohtainen, erityisesti tuon pysähtymisen ja lepäämisen suhteen, kun väsymys painaa päälle.
On niin vaikeata asettaa itsensä etusijalle ja toimia itsekkäästi...siis terveen itsekkäästi.
Kroppa oireilee nyt kovasti, lääkäri ei kurkista edes kurkkuun, vaikka kerron, että on kova kipu yms ja ääni on ihan puuroa( yksi esimerkki kohtelusta työterveyshuollossani).
Ja jotenkin sitä olettaa, että työterveydenhuollon puolella automaattisesti kysyttäisiin miten töissä menee tai ...pystytkö suoriutumaan työstäsi kipeänä ( ? ). Eiks o outoa ?
Sairaana ollessa pitäisi tulla kuulluksi ja saada apua ( muutakin kuin lääkekuuri varmuuden vuoksi)
Päätinkin varata seuraavaksi ajan
yksityiseltä puolelta, lääkäriltä, jonka intressit selvisi nettiajanvarauksesta.
Hurja kokemus sinulla, varmasti pysäyttävä.
Mukavaa viikonlopun jatkoa Minna,
t.Leena ja Pojat ( se harmaan värin kipinän sinulta saanut Leena ;) Harmaa on IHANA väri !
Greta: Kiitos muistutuksesta, lapsille koitan antaa ja nyt ne on juuri loppu.
ReplyDeleteVäsähdän aina tässä vaiheessa, tulee vähän sellainen fiilis että ollaan just maalissa ja nyt voi loppumatkan kontata, tammikuussa jo helpottaa. Tämä vuodenaika ei vain ole minulle vaikka lumesta pidänkin. Kiitos ja maanantaina apteekkiin.
Leena & pojat: voisin kirjoittaa aiheesta oma terveys ja suomalainen terveydenhuolto oman blogin, niin paljon siitä on kokemuksia, pääasiassa negatiivisia.
Tämä ei ollut valitattavsti eka ko. kokemus.
Olen oppinut yhden asian: VAADI, kukaan ei kuule ja hoida sinua jos en lähes huuda.
Toinen on: KYSEENALAISTA, lääkärit eivät ole Jeesuksia, aijemmin luulin näin, opin sitten myöhemmin että aika paljon paskaa tulee.
Kolmas on: mieti VAIHTOEHTOJA, jos lääkäri on huono, vaihda se.
Oma pitkä, noin kuusivuotta kestänyt sairastelu kierre katkesi kun löysin homeopaattisen lääkärin. Peruslääketiede hoitaa vai sairautta, ei syitä sairauden takana, tai edes oireita.
Tsemppiä! ja onhan se harmaa ihana ; )
Mulla on yllättäen trauma samasta sairaalasta. Maatessani mietin, että on ihan oikein, että hoidetaan ensin sekakäyttäjä, jonka hengitys on lamautunut, mutta olisiko silti joskus minun vuoroni. Jouduin huutamaan, että tuokaa nyt oikeasti sitä kipulääkettä. Helsingin sairaaloissa on varmaan tuottavuusohjelmat vedetty ihan liian tiukalle. Ihminenhän siinä kärsii.
ReplyDeleteUutta vuotta kohti. Ajatella, että nyt päivä pitenee vähän, joka päivä!
terveiset kaamosoireilijalta
anonyymi: mulla ei ollut syöpä eika sisuskalut tohjona mutta en halua edes ajatella miten käy niiden joilla on. Ei kivaa ja se on minusta vitsi että Suomessa on hyvä, ilmainen terveydenhoito.
ReplyDeleteKevättä kohti : )
Kiitos Minna!
ReplyDeleteJuu, ei asenteella anteeks et oon syntyny, sori et oon olemassa- tule kuulluksi.
Joskus sitä vaan on niin lamaantunut, että ei jaksaisi pitää ääntä.
Vaan niinhän se on tehtävä.
Edellisellä kerralla käydessäni kyseisellä lääkärillä sanoin itse kuinka pitkän sairausloman tarvitsen.
Kyllä mulla on hyviäkin kokemuksia terv.kesk.lääkäreistä; ovat ottaneet kokonaisuuden huomioon, olleet empaattisia.
Vaan nyt huonoja kokemuksia täällä maalla,jonne muutimme pääkaupunkiseudulta muutama vuosi sitten.
Joka paikassa varmasti "ilmainen " terveydenhuolto heikentynyt. Rahalla saa, vaan jos on tiukkaa taloudellisesti ei saa tarvitsemaansa apua, köyhät kyykkyyn siis.
Tää nyt tästä aiheesta ;)
Onnellista uutta vuotta ja menestystä sopivasti,
t.Leena ja Pojat