back to b e i g e

Ei siitä kovin montaa vuotta ole kun mietin, että miksi menin 2000 -luvun alussa ostamaan beigen sohvan. Ensimmäinen (ja ainut) ostos, mieheni ja minun yhteiseen kotiin. Oli aikoinaan meille sen verran kallis, että muuta ei aikoihin hankittu ja hyvä näin.  Sohva on asemastaan kuitenkin nöyrtynyt ja toiminut mm. vaipan vaihto tasona ja minun kahvi "tassina" eli se on elänyt kanssamme, kuten kalusteiden ajan saatossa kuuluu. 

Mutta harmaahan sen olisi pitänyt olla, vai pitikö? Mieli tai ainakin värit vähän ajan saatossa muuttuvat, mutta onneksi vanha, alkuperäinen, elämän täplittämä irtopäällinen on yhä tallella ja vielä suoristuu tuosta, kunhan hetken ehtii olla. Eli kohti ruskeaa, ei sitten tästä muuta. 

Oma arkijunani puskee nyt melko hyvällä vauhdilla eli työn alla on mm. kolme mielenkiintoista suunnitteluprojektia. Yksi loppusuoralla, yksi alku viivoilla ja kolmas suunnitelmat tehtynä. Ainakin tuosta ekasta ja vikasta, koitan jossain kulmassa tännekkin vilauttaa jotain. Se on aina palkitsevaa, kun rehdisti räjähtänyt muuttuu ihan muuksi. 

This grand old sofa lady moved to us 13 years ago (to our first apartment). Originally it was beige and in those days, it was perfect match ( with dark brown parquet...) About 5 years ago I turned it to grey, thanks to loose cover. When you have three kids and color eye that changes, this kind of sofa is the queen of the hill. And yes, also the old Ikea stool got new color. Hello beige, we meet again!